kiljahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiljahdus (39)

  1. kiljahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiljɑhdus/
  • tavutus: kil‧jah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiljahdus kiljahdukset
genetiivi kiljahduksen kiljahdusten
kiljahduksien
partitiivi kiljahdusta kiljahduksia
akkusatiivi kiljahdus;
kiljahduksen
kiljahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kiljahduksessa kiljahduksissa
elatiivi kiljahduksesta kiljahduksista
illatiivi kiljahdukseen kiljahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiljahduksella kiljahduksilla
ablatiivi kiljahdukselta kiljahduksilta
allatiivi kiljahdukselle kiljahduksille
muut sijamuodot
essiivi kiljahduksena kiljahduksina
translatiivi kiljahdukseksi kiljahduksiksi
abessiivi kiljahduksetta kiljahduksitta
instruktiivi kiljahduksin
komitatiivi kiljahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiljahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiljahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kiljahtaa (kiljahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]