kiima
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiima (9)
- useimmilla nisäkäsnaarailla esiintyvä seksuaalisen aktiivisuuden tila aikana, jolloin munasolun hedelmöittyminen on mahdollista
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈk̟iːmɑ̝]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kiima | kiimat |
| genetiivi | kiiman | kiimojen (kiimain) |
| partitiivi | kiimaa | kiimoja |
| akkusatiivi | kiima; kiiman | kiimat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiimassa | kiimoissa |
| elatiivi | kiimasta | kiimoista |
| illatiivi | kiimaan | kiimoihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiimalla | kiimoilla |
| ablatiivi | kiimalta | kiimoilta |
| allatiivi | kiimalle | kiimoille |
| Muut | ||
| essiivi | kiimana | kiimoina |
| translatiivi | kiimaksi | kiimoiksi |
| abessiivi | kiimatta | kiimoitta |
| instruktiivi | – | kiimoin |
| komitatiivi | – | kiimoine- + omistusliite |
Käännös[muokkaa]
|
