kiillottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiillottaminen (38)
- teonnimi verbistä kiillottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiillottaminen | kiillottamiset |
| genetiivi | kiillottamisen | kiillottamisten kiillottamisien |
| partitiivi | kiillottamista | kiillottamisia |
| akkusatiivi | kiillottaminen; kiillottamisen |
kiillottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiillottamisessa | kiillottamisissa |
| elatiivi | kiillottamisesta | kiillottamisista |
| illatiivi | kiillottamiseen | kiillottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiillottamisella | kiillottamisilla |
| ablatiivi | kiillottamiselta | kiillottamisilta |
| allatiivi | kiillottamiselle | kiillottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiillottamisena (kiillottamisna) |
kiillottamisina |
| translatiivi | kiillottamiseksi | kiillottamisiksi |
| abessiivi | kiillottamisetta | kiillottamisitta |
| instruktiivi | – | kiillottamisin |
| komitatiivi | – | kiillottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiillottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiillottamis- | |