kielto

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kielto (1-I)

  1. estävä käsky tai ohje

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kielto kiellot
genetiivi kiellon kieltojen
(kieltoin)
partitiivi kieltoa kieltoja
akkusatiivi kielto; kiellon kiellot
Sisäpaikallissijat
inessiivi kiellossa kielloissa
elatiivi kiellosta kielloista
illatiivi kieltoon kieltoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kiellolla kielloilla
ablatiivi kiellolta kielloilta
allatiivi kiellolle kielloille
Muut
essiivi kieltona kieltoina
translatiivi kielloksi kielloiksi
abessiivi kiellotta kielloitta
instruktiivi kielloin
komitatiivi kieltoine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]