kieltäjä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kieltäjä (10)

  1. henkilö, joka kieltää jotakin, jonkin olemassa olon

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkie̯lt̪æjæ/
  • tavutus: kiel‧tä‧jä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kieltäjä kieltäjät
genetiivi kieltäjän kieltäjien
(kieltäjäin)
partitiivi kieltäjää kieltäjiä
akkusatiivi kieltäjä;
kieltäjän
kieltäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi kieltäjässä kieltäjissä
elatiivi kieltäjästä kieltäjistä
illatiivi kieltäjään kieltäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kieltäjällä kieltäjillä
ablatiivi kieltäjältä kieltäjiltä
allatiivi kieltäjälle kieltäjille
muut sijamuodot
essiivi kieltäjänä kieltäjinä
translatiivi kieltäjäksi kieltäjiksi
abessiivi kieltäjättä kieltäjittä
instruktiivi kieltäjin
komitatiivi kieltäjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kieltäjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

jumalankieltäjä

Aiheesta muualla[muokkaa]