kettu

Katso myös: Kettu

Punakettu

Suomi

Substantiivi

kettu (1-C) (monikko ketut)

1. (eläintiede) punakettu, koko Suomessa esiintyvä, tavallisesti väriltään punaruskea, koiraeläinten heimon laji (Vulpes vulpes).

   Kettu on tuuheahäntäinen, kokonaispituudeltaan liki 130 cm, josta hännän osuutta jopa 50 cm.

2. yleisnimitys ja muiden heimon ja lähiheimojen lajien nimissä

   Kettujen vienti ulkomaille.

3. (kuvaannollisesti) ovela ja viekasluontoinen ihminen, joka kulkee ”ketunhäntä kainalossa”

   Klaus on aikamoinen kettu.

Käännökset

bulgaria: лисица f. englanti: fox espanja: zorro esperanto: vulpo karjala: repo kirgiisi: түлкү koltansaame: ri´mjj latina: vulpes mapuche: nguru nahuatl: oztohua norja: rev pohjoissaame: rieban

puola: lis m. ranska: renard ruotsi: räv saksa: Fuchs m., Füchsin f. tanska: ræv tšekki: liška f. turkki: tilki unkari: róka venäjä: лисица (lisitsa) vepsä: reboi viro: rebane

Liittyvät sanat

• naali, repo, repolainen
• aavikkokettu, napakettu, hopeakettu, sinikettu
• ketunpesä, ketunnahka, ketunkolo
• kettujahti, kettukoira, kettuhattu, kettuturkki

Idiomit

• Mennä ketuille / ketuiksi – mennä hukkaan / epäonnistua.
• Olla viekas kuin kettu – olla ovela.