ketku

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ketku (1)[1]

  1. (puhekieltä) epäluotettavuuteen taipuvainen henkilö, ketkale, liero, sutki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ketku ketkut
genetiivi ketkun ketkujen
(ketkuin)
partitiivi ketkua ketkuja
akkusatiivi ketku; ketkun ketkut
Sisäpaikallissijat
inessiivi ketkussa ketkuissa
elatiivi ketkusta ketkuista
illatiivi ketkuun ketkuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ketkulla ketkuilla
ablatiivi ketkulta ketkuilta
allatiivi ketkulle ketkuille
Muut
essiivi ketkuna ketkuina
translatiivi ketkuksi ketkuiksi
abessiivi ketkutta ketkuitta
instruktiivi ketkuin
komitatiivi ketkuine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1