ketku
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈket̪ku/
- tavutus: ket‧ku
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ketku | ketkut |
| genetiivi | ketkun | ketkujen |
| partitiivi | ketkua | ketkuja |
| akkusatiivi | ketku; ketkun |
ketkut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ketkussa | ketkuissa |
| elatiivi | ketkusta | ketkuista |
| illatiivi | ketkuun | ketkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ketkulla | ketkuilla |
| ablatiivi | ketkulta | ketkuilta |
| allatiivi | ketkulle | ketkuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ketkuna | ketkuina |
| translatiivi | ketkuksi | ketkuiksi |
| abessiivi | ketkutta | ketkuitta |
| instruktiivi | – | ketkuin |
| komitatiivi | – | ketkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ketku- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. epäluotettavuuteen taipuvainen henkilö
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ketku Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1