kessu

Suomi

Substantiivi

kessu (1) (monikko kessut)

1. pula-aikana Suomessa viljellyn palturitupakan (Nicotiana rustica) nimitys

   Meillä kasvatettiin sota-aikana kessua nurkantakusena.

2. (arkikieltä) savuke, tupakka

   Nyt kun kessut on loppu täytyy lopettaa tupakointi.

3. (slangia) kersantti

   Meidän kessu on mukava tyyppi.

Ääntäminen

• IPA: [ˈke̞sːu]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kessu	kessut
genetiivi	kessun	kessujen (kessuin)
partitiivi	kessua	kessuja
akkusatiivi	kessu; kessun	kessut
Sisäpaikallissijat
inessiivi	kessussa	kessuissa
elatiivi	kessusta	kessuista
illatiivi	kessuun	kessuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	kessulla	kessuilla
ablatiivi	kessulta	kessuilta
allatiivi	kessulle	kessuille
Muut
essiivi	kessuna	kessuina
translatiivi	kessuksi	kessuiksi
abessiivi	kessutta	kessuitta
instruktiivi	–	kessuin
komitatiivi	–	kessuine- + omistusliite

Käännökset

1. palturitupakka

Kts. palturitupakka

2. ark. savuke

englanti: ciggie espanja: pitillo

3. sl. kersantti

englanti: sarge espanja: sargento m./f.

Liittyvät sanat

• kessutella, kessuttaa