kessu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kessu (1) (monikko kessut)

  1. pula-aikana Suomessa viljellyn palturitupakan (Nicotiana rustica) nimitys
    Meillä kasvatettiin sota-aikana kessua nurkantakusena.
  2. (arkikieltä) savuke, tupakka
    Nyt kun kessut on loppu täytyy lopettaa tupakointi.
  3. (slangia) kersantti
    Meidän kessu on mukava tyyppi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈke̞sːu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kessu kessut
genetiivi kessun kessujen
(kessuin)
partitiivi kessua kessuja
akkusatiivi kessu; kessun kessut
Sisäpaikallissijat
inessiivi kessussa kessuissa
elatiivi kessusta kessuista
illatiivi kessuun kessuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kessulla kessuilla
ablatiivi kessulta kessuilta
allatiivi kessulle kessuille
Muut
essiivi kessuna kessuina
translatiivi kessuksi kessuiksi
abessiivi kessutta kessuitta
instruktiivi kessuin
komitatiivi kessuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]