keskari

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keskari (6)[1]

  1. (puhekieltä) keskisormi
    Ope! Toi näytti mulle keskaria!
  2. (puhekieltä) keskiolut
    Mä voisin juoda vaikka yhden keskarin.
  3. (puhekieltä) Keski-Uusimaa
    Tämän päivän keskarissa oli juttu.
  4. (puhekieltä) keskiaasiankoira

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkeskɑri/
  • tavutus: kes‧ka‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keskari keskarit
genetiivi keskarin keskarien
keskareiden
keskareitten
partitiivi keskaria keskareita
keskareja
akkusatiivi keskari;
keskarin
keskarit
sisäpaikallissijat
inessiivi keskarissa keskareissa
elatiivi keskarista keskareista
illatiivi keskariin keskareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keskarilla keskareilla
ablatiivi keskarilta keskareilta
allatiivi keskarille keskareille
muut sijamuodot
essiivi keskarina keskareina
translatiivi keskariksi keskareiksi
abessiivi keskaritta keskareitta
instruktiivi keskarein
komitatiivi keskareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keskari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • keskari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6