kertoma

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kertoma (10)

  1. (kielitiede, harvinainen) imperfekti
  2. (matematiikka) fakulteetti, n:n kokonaisluvun kaikkien lukujen tulo. Kertoman tunnus on huutomerkki.
    Kolmen kertoma 3! on 1·2·3 eli kuusi.
    Kertoma ilmoittaa n:n olion permutaatioiden määrän.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟e̞rto̞mɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kertoma kertomat
genetiivi kertoman kertomien
(kertomain)
partitiivi kertomaa kertomia
akkusatiivi kertoma; kertoman kertomat
Sisäpaikallissijat
inessiivi kertomassa kertomissa
elatiivi kertomasta kertomista
illatiivi kertomaan kertomiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kertomalla kertomilla
ablatiivi kertomalta kertomilta
allatiivi kertomalle kertomille
Muut
essiivi kertomana kertomina
translatiivi kertomaksi kertomiksi
abessiivi kertomatta kertomitta
instruktiivi kertomin
komitatiivi kertomine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssnat[muokkaa]

kertomafunktio, kertomakirjallisuus, kertomatapa