kero

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kero (1)

  1. paljas, puita kasvamaton tunturinlaki

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkero/
  • tavutus: ke‧ro

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kero kerot
genetiivi keron kerojen
partitiivi keroa keroja
akkusatiivi kero;
keron 		kerot
sisäpaikallissijat
inessiivi kerossa keroissa
elatiivi kerosta keroista
illatiivi keroon keroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kerolla keroilla
ablatiivi kerolta keroilta
allatiivi kerolle keroille
muut sijamuodot
essiivi kerona keroina
translatiivi keroksi keroiksi
abessiivi kerotta keroitta
instruktiivi – keroin
komitatiivi – keroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kero-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kero Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kero (ei monikkoa)

  1. (arkikieltä) kerosiini

Liittyvät sanat[muokkaa]

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kero (yks. akk. keron; mon. keroj, mon. akk. kerojn)

  1. hertta

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 695. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kero&oldid=4159536”