keriä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi

keriä

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta kerä

Verbi[muokkaa]

keriä (61) (taivutus[luo])

  1. kierittää kerälle, erityisesti lankaa
  2. leikata lampaalta tai muualta eläimeltä villa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkeriæˣ/
  • tavutus: ke‧ri‧ä

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]

kierä, kireä, reikä, räike

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • keriä Kielitoimiston sanakirjassa