kemut

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kemut (1) (monikollinen)

  1. (puhekieltä) vapaamuotoiset juhlat
  2. (slangia) monikkomuoto sanasta kemu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkemut̪/
  • tavutus: ke‧mut

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kemut
genetiivi kemujen
partitiivi kemuja
akkusatiivi –;
kemut
sisäpaikallissijat
inessiivi kemuissa
elatiivi kemuista
illatiivi kemuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kemuilla
ablatiivi kemuilta
allatiivi kemuille
muut sijamuodot
essiivi kemuina
translatiivi kemuiksi
abessiivi kemuitta
instruktiivi kemuin
komitatiivi kemuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kemu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kemut Kielitoimiston sanakirjassa