kelpuuttaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kelpuuttaa (53-C) (taivutus[luo])
- hyväksyä, pitää kelpaavana
- Tuo kissa ei kelpuuta edes silakoita!
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkelpuːt̪ːɑːˣ/
- tavutus: kel‧puut‧taa
Käännökset[muokkaa]
1. hyväksyä, pitää kelpaavana
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kelpuutus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kelpuuttaa Kielitoimiston sanakirjassa