kelluke
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- laite jonka on tarkoitus kelluttaa jotain
- apuväline lasten uimaanopettelussa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkelːukeˣ/
- tavutus: kel‧lu‧ke
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kelluke | kellukkeet |
genetiivi | kellukkeen | kellukkeiden kellukkeitten |
partitiivi | kelluketta | kellukkeita |
akkusatiivi | kelluke; kellukkeen |
kellukkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kellukkeessa | kellukkeissa |
elatiivi | kellukkeesta | kellukkeista |
illatiivi | kellukkeeseen | kellukkeisiin kellukkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kellukkeella | kellukkeilla |
ablatiivi | kellukkeelta | kellukkeilta |
allatiivi | kellukkeelle | kellukkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kellukkeena | kellukkeina |
translatiivi | kellukkeeksi | kellukkeiksi |
abessiivi | kellukkeetta | kellukkeitta |
instruktiivi | – | kellukkein |
komitatiivi | – | kellukkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kellukkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kelluket- |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta kellua (kellu- + -ke)
Käännökset[muokkaa]
2. apuväline lasten uimaanopettelussa
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kelluke Kielitoimiston sanakirjassa
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kelluke (gen kellukese, part kellukest)
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (kaksinkertainen deminutiivi) kellukene
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A