kekri
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- maatalon isäntäväen ja vakituisten palkollisten juhla vuotuisen työrupeaman päättyessä; muinaissuomalainen sadonkorjuun juhla, jota vietettiin mikkelinpäivän (29.9.) ja nykyisen pyhäinpäivän välisenä aikana, tarkka ajankohta määräytyi kulloisenkin vuoden syystoimien mukaan
- Muutaman vapaapäivän jälkeen solmittiin työsuhde seuraavalle kaudelle tulevaan kekriin saakka.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkekri/
- tavutus: kek‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kekri | kekrit |
| genetiivi | kekrin | kekrien (kekrein) |
| partitiivi | kekriä | kekrejä |
| akkusatiivi | kekri; kekrin |
kekrit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kekrissä | kekreissä |
| elatiivi | kekristä | kekreistä |
| illatiivi | kekriin | kekreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kekrillä | kekreillä |
| ablatiivi | kekriltä | kekreiltä |
| allatiivi | kekrille | kekreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kekrinä | kekreinä |
| translatiivi | kekriksi | kekreiksi |
| abessiivi | kekrittä | kekreittä |
| instruktiivi | – | kekrein |
| komitatiivi | – | kekreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kekri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- Sana kekri tarkoitti kansankielessä viimeiseksi jäämistä tai jonkin päättymistä, ja kekri merkitsi myös vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä.
Käännökset[muokkaa]
1. maatalon isäntäväen ja vakituisten palkollisten juhla vuotuisen työrupeaman päättyessä
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kekri Kielitoimiston sanakirjassa
- kekri Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5