keittää
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
keittää (53-C) (taivutus[luo])
- kuumentaa nestettä kiehumispisteen yli; valmistaa tai käsitellä keittoastiassa nestettä sellaisenaan tai lisätyssä nesteessä; myös uuttaa kiehuvalla tai kuumennetulla vedellä
- keittää perunat
- keittää sellua
- keittää kahvit
- keittää kokoon – keittää jotain kunnes nestettä on haihtunut
- Toista se oli ennen kun piti keittää pyykit ja pestä käsin.
- (tekniikka, arkikieltä) ylikuumentua, jolloin jäähdytinneste alkaa kiehua
- Moottori alkoi keittää.
- (puhekieltä, kuvaannollisesti) mennä hermot
- Alkaa kohta keittää tämän touhotuksen kanssa!
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkei̯t̪ːæːˣ/
- tavutus: keit‧tää
Etymologia[muokkaa]
todennäköisesti samasta ikivanhasta vartalosta kuin sana kiehua[1]
Käännökset[muokkaa]
1. valmistaa kuumassa nesteessä
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- keittää Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 692, 3607 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana kiehua.
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen verbit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 53. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen tekniikan sanasto
- Suomen kielen arkikieliset ilmaukset
- Suomen kielen puhekieliset ilmaukset
- Suomen kielen kuvaannolliset ilmaukset
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen kielen ruoanlaiton sanasto