keimaileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
keimaileminen (38)
- teonnimi verbistä keimailla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keimaileminen | keimailemiset |
| genetiivi | keimailemisen | keimailemisten keimailemisien |
| partitiivi | keimailemista | keimailemisia |
| akkusatiivi | keimaileminen; keimailemisen |
keimailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keimailemisessa | keimailemisissa |
| elatiivi | keimailemisesta | keimailemisista |
| illatiivi | keimailemiseen | keimailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keimailemisella | keimailemisilla |
| ablatiivi | keimailemiselta | keimailemisilta |
| allatiivi | keimailemiselle | keimailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keimailemisena (keimailemisna) |
keimailemisina |
| translatiivi | keimailemiseksi | keimailemisiksi |
| abessiivi | keimailemisetta | keimailemisitta |
| instruktiivi | – | keimailemisin |
| komitatiivi | – | keimailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keimailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keimailemis- | |