keikka

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keikka (9-A)

  1. (arkikieltä) esittävän taiteilijan esiintyminen
  2. (arkikieltä) tilapäinen työ, etenkin jonnekin tehtävä
  3. (arkikieltä) työsuoritus, johon liittyy matkustaminen
  4. ryöstö tai murto johonkin paikkaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkeikːɑ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi keikka keikat
genetiivi keikan keikkojen
(keikkain)
partitiivi keikkaa keikkoja
akkusatiivi keikka; keikan keikat
Sisäpaikallissijat
inessiivi keikassa keikoissa
elatiivi keikasta keikoista
illatiivi keikkaan keikkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi keikalla keikoilla
ablatiivi keikalta keikoilta
allatiivi keikalle keikoille
Muut
essiivi keikkana keikkoina
translatiivi keikaksi keikoiksi
abessiivi keikatta keikoitta
instruktiivi keikoin
komitatiivi keikkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]