keikailija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
keikailija (12)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkei̯kɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: kei‧kai‧li‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keikailija | keikailijat |
| genetiivi | keikailijan | keikailijoiden keikailijoitten (keikailijain) |
| partitiivi | keikailijaa | keikailijoita |
| akkusatiivi | keikailija; keikailijan |
keikailijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keikailijassa | keikailijoissa |
| elatiivi | keikailijasta | keikailijoista |
| illatiivi | keikailijaan | keikailijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keikailijalla | keikailijoilla |
| ablatiivi | keikailijalta | keikailijoilta |
| allatiivi | keikailijalle | keikailijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keikailijana | keikailijoina |
| translatiivi | keikailijaksi | keikailijoiksi |
| abessiivi | keikailijatta | keikailijoitta |
| instruktiivi | – | keikailijoin |
| komitatiivi | – | keikailijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keikailija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka keikailee
|
Ks. keikari |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- keikailija Kielitoimiston sanakirjassa