kehnous

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kehnous (40)[1]

  1. se, että on kehno

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkehnous/ tai /ˈkehnou̯s/
  • tavutus: keh‧no‧us / keh‧nous

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kehnous kehnoudet
genetiivi kehnouden kehnouksien
partitiivi kehnoutta kehnouksia
akkusatiivi kehnous;
kehnouden
kehnoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kehnoudessa kehnouksissa
elatiivi kehnoudesta kehnouksista
illatiivi kehnouteen kehnouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kehnoudella kehnouksilla
ablatiivi kehnoudelta kehnouksilta
allatiivi kehnoudelle kehnouksille
muut sijamuodot
essiivi kehnoutena kehnouksina
translatiivi kehnoudeksi kehnouksiksi
abessiivi kehnoudetta kehnouksitta
instruktiivi kehnouksin
komitatiivi kehnouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kehnoude-
vahva vartalo kehnoute-
konsonantti-
vartalo
kehnout-

Etymologia[muokkaa]

sanan kehno vartalosta kehno- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kehnous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40