kauris

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kauris

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kauris (41)

  1. joidenkin hirvieläinten peuraa pienempien tai vuohieläinten luonnonvaraisten lajien eläin
  2. pukin eli urosvuohen vanha rinnakkaisnimi
  3. (astrologia) yksi horoskooppimerkeistä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑu̯ris/
  • tavutus: kau‧ris

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kauris kauriit
genetiivi kauriin kauriiden
kauriitten
partitiivi kaurista kauriita
akkusatiivi kauris;
kauriin
kauriit
sisäpaikallissijat
inessiivi kauriissa kauriissa
elatiivi kauriista kauriista
illatiivi kauriiseen kauriisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kauriilla kauriilla
ablatiivi kauriilta kauriilta
allatiivi kauriille kauriille
muut sijamuodot
essiivi kauriina kauriina
translatiivi kauriiksi kauriiksi
abessiivi kauriitta kauriitta
instruktiivi kauriin
komitatiivi kauriine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaurii-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kauris-

Etymologia[muokkaa]

  • vanha germaaninen laina[1]
  • [3] horoskooppimerkki: Kauriin tähdistöstä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

metsäkauris, vuorikauris

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kauris Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kauris

  1. (taivutusmuoto) monikko sanasta kauri

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.