kauppala

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kauppala
Wikipedia
Katso artikkeli Kauppala Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kauppala (12)[1]

  1. (historia, oikeustiede) Suomessa ja Ruotsissa eräs kuntamuoto: pikkukaupunki, jolla ei kuitenkaan ollut täysiä kaupunkien oikeuksia eikä velvollisuuksia

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑu̯pːɑlɑ/
  • tavutus: kaup‧pa‧la

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kauppala kauppalat
genetiivi kauppalan kauppaloiden
kauppaloitten
(kauppalain)
partitiivi kauppalaa kauppaloita
akkusatiivi kauppala;
kauppalan
kauppalat
sisäpaikallissijat
inessiivi kauppalassa kauppaloissa
elatiivi kauppalasta kauppaloista
illatiivi kauppalaan kauppaloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kauppalalla kauppaloilla
ablatiivi kauppalalta kauppaloilta
allatiivi kauppalalle kauppaloille
muut sijamuodot
essiivi kauppalana kauppaloina
translatiivi kauppalaksi kauppaloiksi
abessiivi kauppalatta kauppaloitta
instruktiivi kauppaloin
komitatiivi kauppaloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kauppala-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12