katolinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
katolinen (38) (komparatiivi katolisempi, superlatiivi katolisin) (taivutus [luo])
- yleinen, yhteinen
- Uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon. (Nikean uskontunnus)
- suurimman kristillisen kirkkokunnan, katolisen kirkon, oppia noudattava tai kyseiseen kirkkoon kuuluva
- Katolinen kirkko
- Katoliset papit eivät saa mennä naimisiin.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑt̪oˌlinen/
- tavutus: ka‧to‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
-nen-johtimella latinan sanasta catholicus < kreikan καθολικός (katholikós) 'yleinen'
Käännökset[muokkaa]
1. yleinen, yhteinen
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
katolinen (38)
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | katolinen | katoliset |
genetiivi | katolisen | katolisten katolisien |
partitiivi | katolista | katolisia |
akkusatiivi | katolinen; katolisen |
katoliset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | katolisessa | katolisissa |
elatiivi | katolisesta | katolisista |
illatiivi | katoliseen | katolisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | katolisella | katolisilla |
ablatiivi | katoliselta | katolisilta |
allatiivi | katoliselle | katolisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | katolisena (katolisna) |
katolisina |
translatiivi | katoliseksi | katolisiksi |
abessiivi | katolisetta | katolisitta |
instruktiivi | – | katolisin |
komitatiivi | – | katolisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | katolise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
katolis- |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- katolinen Kielitoimiston sanakirjassa