katko

Suomi

Substantiivi

katko (1)

1. katkaisukohta; kohta josta jokin on poikki, aukko
2. (shakki) linjanappulan linjalla oleva oma tai vastustajan nappula

   Katkon aiheuttava nappula estää linjanappulaa siirtymästä katkopisteen yli.

3. (kasvitiede) katkoihin (Conium) kuuluva kasvi, erit. myrkkykatko
4. (fonetiikka) puheessa esiintyvä lähes huomaamaton tauko, jota voidaan foneettisesti merkitä heittomerkillä

Ääntäminen

• IPA: [ˈkɑt̪ko̞]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	katko	katkot
genetiivi	katkon	katkojen (katkoin)
partitiivi	katkoa	katkoja
akkusatiivi	katko; katkon	katkot
Sisäpaikallissijat
inessiivi	katkossa	katkoissa
elatiivi	katkosta	katkoista
illatiivi	katkoon	katkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	katkolla	katkoilla
ablatiivi	katkolta	katkoilta
allatiivi	katkolle	katkoille
Muut
essiivi	katkona	katkoina
translatiivi	katkoksi	katkoiksi
abessiivi	katkotta	katkoitta
instruktiivi	–	katkoin
komitatiivi	–	katkoine- + omistusliite

Käännökset

englanti: break, cut, block espanja: corte italia: ranska:

ruotsi: saksa: venäjä: разрыв

Idiomit

1. olla katkolla – uhassa katketa

Liittyvät sanat

• linjanappula, liikkuvuus

Johdokset

• adjektiivit: katkonainen
• substantiivit: katkos

Yhdyssanat

• ajatuskatko, katkokävely, katkoviiva, mainoskatko, myrkkykatko, palokatko, pelikatko, sähkökatko