kataja

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kataja
[1] Kataja

Suomi[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Kataja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi[muokkaa]

kataja (10)[1]

  1. (yleisesti) mikä tahansa katajien sukuun (Juniperus) kuuluva sypressikasvien laji tai sellaisen yksilö
  2. (erityisesti) edellisiin kuuluva laji kotikataja (Juniperus communis) tai sen yksilö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑt̪ɑjɑ/
  • tavutus: ka‧ta‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kataja katajat
genetiivi katajan katajien
(katajain)
partitiivi katajaa katajia
akkusatiivi kataja;
katajan
katajat
sisäpaikallissijat
inessiivi katajassa katajissa
elatiivi katajasta katajista
illatiivi katajaan katajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi katajalla katajilla
ablatiivi katajalta katajilta
allatiivi katajalle katajille
muut sijamuodot
essiivi katajana katajina
translatiivi katajaksi katajiksi
abessiivi katajatta katajitta
instruktiivi katajin
komitatiivi katajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kataja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • sanalle on vastineita kaikissa lähisukukielissä, esimerkiksi karjalan kataja, vepsän kadag, vatjan kataga, viron kadakas ja liivin kadа̄g, mutta sen vanhempaa alkuperää ei ole varmuudella selvitetty. Sanan asusta kataja on ensimmäinen kirjallinen maininta vuodelta 1683 Henrik Florinuksen sanakirjan toisessa painoksessa.[2] Asu katava esiintyy jo 1551 Mikael Agricolan kielessä.[3] Balttilaisten kielten, mm. latvian kadegs ja muinaispreussin kadegis on selitetty lainoiksi itämerensuomesta.[4]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Sananlaskut[muokkaa]

  • joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa
    1. liian suurelliset tavoitteet johtavat häpeälliseen epäonnistumiseen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kataja Kielitoimiston sanakirjassa
  • kataja Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 375. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  3. Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 90. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.
  4. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 260. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.