karsti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
karsti (5)
- karstimaa, muodostuma, joka syntyy veden vaikutuksesta liukenevaan maa-ainekseen, esim. kalkkikiveen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑrst̪i/
- tavutus: kars‧ti
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karsti | karstit |
| genetiivi | karstin | karstien (karstein) |
| partitiivi | karstia | karsteja |
| akkusatiivi | karsti; karstin |
karstit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karstissa | karsteissa |
| elatiivi | karstista | karsteista |
| illatiivi | karstiin | karsteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karstilla | karsteilla |
| ablatiivi | karstilta | karsteilta |
| allatiivi | karstille | karsteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karstina | karsteina |
| translatiivi | karstiksi | karsteiksi |
| abessiivi | karstitta | karsteitta |
| instruktiivi | – | karstein |
| komitatiivi | – | karsteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karsti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. karstimaa muodostuma, joka syntyy veden vaikutuksesta maa-ainekseen, esim. kalkkikiveen
|
Ks. : karstimaa |