karma
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- buddhalaisuudessa, hindulaisuudessa ja jainalaisuudessa esiintyviä syyn ja seurauksen toimintaa kuvaavia oppeja; jälleensyntymisen määräävä tekojen hyvyys ja pahuus
- kohtalo
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑrmɑ/
- tavutus: kar‧ma
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karma | karmat |
genetiivi | karman | karmojen (karmain) |
partitiivi | karmaa | karmoja |
akkusatiivi | karma; karman |
karmat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karmassa | karmoissa |
elatiivi | karmasta | karmoista |
illatiivi | karmaan | karmoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karmalla | karmoilla |
ablatiivi | karmalta | karmoilta |
allatiivi | karmalle | karmoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karmana | karmoina |
translatiivi | karmaksi | karmoiksi |
abessiivi | karmatta | karmoitta |
instruktiivi | – | karmoin |
komitatiivi | – | karmoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | karma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- karma Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9