karike
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- metsän puista pudonneiden neulasten, lehtien, käpyjen, kuoren ja muun sellaisen materiaalin muodosta kerros maanpinnalla, joka lahoaa vähitellen kangasturpeeksi ja mullaksi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑrikeˣ/
- tavutus: ka‧ri‧ke
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karike | karikkeet |
genetiivi | karikkeen | karikkeiden karikkeitten |
partitiivi | kariketta | karikkeita |
akkusatiivi | karike; karikkeen |
karikkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karikkeessa | karikkeissa |
elatiivi | karikkeesta | karikkeista |
illatiivi | karikkeeseen | karikkeisiin karikkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karikkeella | karikkeilla |
ablatiivi | karikkeelta | karikkeilta |
allatiivi | karikkeelle | karikkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karikkeena | karikkeina |
translatiivi | karikkeeksi | karikkeiksi |
abessiivi | karikkeetta | karikkeitta |
instruktiivi | – | karikkein |
komitatiivi | – | karikkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | karikkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kariket- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A