kari

Katso myös: Kari

Suomi

Substantiivi

kari (5)

1. vedenpinnan alla tai vain hieman sen päällä oleva kivi tai kallio, johon veneet tai laivat voivat vahingossa törmätä, matalikko

   Ajoimme karille.

2. pieni, kallioinen tai kalliorantainen saari, käytetään erityisesti paikannimissä
3. (kuvaannollisesti) ongelma tai epäonnistuminen

   Neuvottelut ajoivat karille.

Ääntäminen

• IPA: [ˈkɑ̝ri]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kari	karit
genetiivi	karin	karien (karein)
partitiivi	karia	kareja
akkusatiivi	kari; karin	karit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	karissa	kareissa
elatiivi	karista	kareista
illatiivi	kariin	kareihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	karilla	kareilla
ablatiivi	karilta	kareilta
allatiivi	karille	kareille
Muut
essiivi	karina	kareina
translatiivi	kariksi	kareiksi
abessiivi	karitta	kareitta
instruktiivi	–	karein
komitatiivi	–	kareine- + omistusliite

Käännökset

1. maantiede

englanti: rock, shoal espanja: escollo

venäjä: мель viro: kari, kaljumadalik, rahu

ajaa karille

englanti: to run aground venäjä: садиться/сесть на мель

2. pieni saari

englanti: skerry

3. kuvaannollinen

englanti: trap, pitfall espanja: escollo

Liittyvät sanat

• karikko, karikkoinen, kariutua, salakari, karilleajo

Viro

Substantiivi

kari gen. kari

1. kari, karikko
2. kuri, komento

Substantiivi

kari gen. karja

1. karja; lauma