karavaani

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Karavaani Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karavaani (5)[1]

  1. useilla kameleilla tai kulkuneuvoilla matkustava joukko
  2. (arkikieltä) asuntovaunu
  3. (arkikieltä) autokaravaani, "autojono"

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrɑˌʋɑːni/
  • tavutus: ka‧ra‧vaa‧ni

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karavaani karavaanit
genetiivi karavaanin karavaanien
(karavaanein)
partitiivi karavaania karavaaneja
akkusatiivi karavaani;
karavaanin
karavaanit
sisäpaikallissijat
inessiivi karavaanissa karavaaneissa
elatiivi karavaanista karavaaneista
illatiivi karavaaniin karavaaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karavaanilla karavaaneilla
ablatiivi karavaanilta karavaaneilta
allatiivi karavaanille karavaaneille
muut sijamuodot
essiivi karavaanina karavaaneina
translatiivi karavaaniksi karavaaneiksi
abessiivi karavaanitta karavaaneitta
instruktiivi karavaanein
komitatiivi karavaaneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karavaani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

< ruotsi < persia[2] < sanskritin ’kameli’[3]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

kamelijono, karavaanari, kuorma-autoletka, matkailuvaunu

Yhdyssanat[muokkaa]

kamelikaravaani, karavaanimatkailu, karavaaniseralji, karavaanitie, vankkurikaravaani

Idiomit[muokkaa]

  • karavaani kulkee ja koirat haukkuvat

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  3. Kirsti Aapala, Klaas Ruppel: Lomalle! Kielikello, 2017, nro 2. Artikkelin verkkoversio.