karanteeni

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Karanteeni Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karanteeni (5)[1]

  1. (lääketiede) pakkoeristys, tyypillisesti vaarallisen tarttuvan taudin leviämisen estämiseksi
    Maahan tuotavat eläimet laitetaan karanteeniin, jotta voidaan varmistua niiden terveydestä.
  2. (urheilu) määräaikainen pelikielto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrɑnˌt̪eːni/
  • tavutus: ka‧ran‧tee‧ni

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karanteeni karanteenit
genetiivi karanteenin karanteenien
(karanteenein)
partitiivi karanteenia karanteeneja
akkusatiivi karanteeni;
karanteenin
karanteenit
sisäpaikallissijat
inessiivi karanteenissa karanteeneissa
elatiivi karanteenista karanteeneista
illatiivi karanteeniin karanteeneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karanteenilla karanteeneilla
ablatiivi karanteenilta karanteeneilta
allatiivi karanteenille karanteeneille
muut sijamuodot
essiivi karanteenina karanteeneina
translatiivi karanteeniksi karanteeneiksi
abessiivi karanteenitta karanteeneitta
instruktiivi karanteenein
komitatiivi karanteeneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karanteeni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

< ruotsin sanasta karantän, joka v. 1687 ranskan sanasta quarantaine < italian kielestä, quarantina ('40') < ilmauksesta quarantina giorni ('neljäkymmentä vuorokautta')

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

karanteenimaksu, kotikaranteeni, vaalikaranteeni

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5