kapinallisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kapinallisuus (40)

  1. se, että on kapinallinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑpiˌnɑlːisuːs/
  • tavutus: ka‧pi‧nal‧li‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kapinallisuus kapinallisuudet
genetiivi kapinallisuuden kapinallisuuksien
partitiivi kapinallisuutta kapinallisuuksia
akkusatiivi kapinallisuus;
kapinallisuuden
kapinallisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kapinallisuudessa kapinallisuuksissa
elatiivi kapinallisuudesta kapinallisuuksista
illatiivi kapinallisuuteen kapinallisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kapinallisuudella kapinallisuuksilla
ablatiivi kapinallisuudelta kapinallisuuksilta
allatiivi kapinallisuudelle kapinallisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kapinallisuutena kapinallisuuksina
translatiivi kapinallisuudeksi kapinallisuuksiksi
abessiivi kapinallisuudetta kapinallisuuksitta
instruktiivi kapinallisuuksin
komitatiivi kapinallisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kapinallisuude-
vahva vartalo kapinallisuute-
konsonantti-
vartalo
kapinallisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kapinallinen vartalosta kapinallis- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]