kamomilla
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kamomilla (9)
- kamomillasaunio
- sen kukka, jota käytetään rohdoksena, yrttinä ja tuoksuaineena
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑmoˌmilːɑ/
- tavutus: ka‧mo‧mil‧la
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kamomilla | kamomillat |
| genetiivi | kamomillan | kamomillojen (kamomillain) |
| partitiivi | kamomillaa | kamomilloja |
| akkusatiivi | kamomilla; kamomillan |
kamomillat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kamomillassa | kamomilloissa |
| elatiivi | kamomillasta | kamomilloista |
| illatiivi | kamomillaan | kamomilloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kamomillalla | kamomilloilla |
| ablatiivi | kamomillalta | kamomilloilta |
| allatiivi | kamomillalle | kamomilloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kamomillana | kamomilloina |
| translatiivi | kamomillaksi | kamomilloiksi |
| abessiivi | kamomillatta | kamomilloitta |
| instruktiivi | – | kamomilloin |
| komitatiivi | – | kamomilloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kamomilla- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
<< latinan sanasta chamaemelon < χαμαίμηλον ’maa-omena’ < χαμαί ’maassa’ + μῆλον ’omena’.
Käännökset[muokkaa]
2. kamomillasaunion kukka
|
|