kalastava
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kalastava
- sellainen, joka kalastaa
Etymologia[muokkaa]
- 1. partisiippi verpistä kalastaa akt.
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kalastava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kalastaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalastava | kalastavat |
| genetiivi | kalastavan | kalastavien (kalastavain) |
| partitiivi | kalastavaa | kalastavia |
| akkusatiivi | kalastava; kalastavan | kalastavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalastavassa | kalastavissa |
| elatiivi | kalastavasta | kalastavista |
| illatiivi | kalastavaan | kalastaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalastavalla | kalastavilla |
| ablatiivi | kalastavalta | kalastavilta |
| allatiivi | kalastavalle | kalastaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalastavana | kalastavina |
| translatiivi | kalastavaksi | kalastaviksi |
| abessiivi | kalastavatta | kalastavitta |
| instruktiivi | – | kalastavin |
| komitatiivi | – | kalastavine |