kaiverrus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaiverrus (39)[1]

  1. kuvion viiltäminen kovaan pintaan
    Vihkisormuksen sisäpinnalla on tavallisesti kaiverrus.
    Muistomerkissä on kaiverrus "Isänmaalle".

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑi̯ʋerːus/
  • tavutus: kai‧ver‧rus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaiverrus kaiverrukset
genetiivi kaiverruksen kaiverrusten
kaiverruksien
partitiivi kaiverrusta kaiverruksia
akkusatiivi kaiverrus;
kaiverruksen
kaiverrukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kaiverruksessa kaiverruksissa
elatiivi kaiverruksesta kaiverruksista
illatiivi kaiverrukseen kaiverruksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaiverruksella kaiverruksilla
ablatiivi kaiverrukselta kaiverruksilta
allatiivi kaiverrukselle kaiverruksille
muut sijamuodot
essiivi kaiverruksena kaiverruksina
translatiivi kaiverrukseksi kaiverruksiksi
abessiivi kaiverruksetta kaiverruksitta
instruktiivi kaiverruksin
komitatiivi kaiverruksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaiverrukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaiverrus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kaiverrusneula, kaiverrustyö, puukaiverrus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39