kaivanto

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaivanto (1-J)[1]

  1. kaivettu pitkänomainen hauta tai vesiuoma, erit. suluton avokanava
    Linnaa ympäröi syvä kaivanto, jota vallihaudaksi kutsutaan.
    Tarinan mukaan Kaivannon kanava oli aluksi vai lapiolla tehty kaivanto, jonka vesi uursi suureksi uomaksi.
  2. (harvinainen) kaivos
    Monet suomalaisetkin yrittivät saada hengenpitimensä mainarina Minnesotan kaivannoista.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kaivanto kaivannot
genetiivi kaivannon kaivantojen
(kaivantoin)
partitiivi kaivantoa kaivantoja
akkusatiivi kaivanto; kaivannon kaivannot
Sisäpaikallissijat
inessiivi kaivannossa kaivannoissa
elatiivi kaivannosta kaivannoista
illatiivi kaivantoon kaivantoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kaivannolla kaivannoilla
ablatiivi kaivannolta kaivannoilta
allatiivi kaivannolle kaivannoille
Muut
essiivi kaivantona kaivantoina
translatiivi kaivannoksi kaivannoiksi
abessiivi kaivannotta kaivannoitta
instruktiivi kaivannoin
komitatiivi kaivantoine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J