kaisla
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaisla (9)
- jokin vesistöissä, järvissä, lammissa ja joissa tai sisäsaariston merenlahtien vesissä kasvava heinäkasvi
- järvikaisla (Schoenoplectus lacustris), Suomessa yleisin kaisla,
- kaislojen (Scirpus) suvun kasvi
- (arkikieltä) järviruoko
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑi̯slɑ/
- tavutus: kais‧la
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaisla | kaislat |
| genetiivi | kaislan | kaislojen (kaislain) |
| partitiivi | kaislaa | kaisloja |
| akkusatiivi | kaisla; kaislan |
kaislat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaislassa | kaisloissa |
| elatiivi | kaislasta | kaisloista |
| illatiivi | kaislaan | kaisloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaislalla | kaisloilla |
| ablatiivi | kaislalta | kaisloilta |
| allatiivi | kaislalle | kaisloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaislana | kaisloina |
| translatiivi | kaislaksi | kaisloiksi |
| abessiivi | kaislatta | kaisloitta |
| instruktiivi | – | kaisloin |
| komitatiivi | – | kaisloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaisla- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Sana on vanha germaaninen laina, jonka rekonstruoitu alkumuoto on *gaisilan (> mm. ruotsin gissel). Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, mm. inkeroisen klaisa, karjalan kaisla, vatjan glaisa ja viron kaisel. Sanojen epäsäännöllset äänteenmuutokset ja sanan runsaat murteelliset variantit selittyvät germaanisen sanan suomensukuisten kielten puhujan kannalta oudosta äänneasusta.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kaislikko
Yhdyssanat[muokkaa]
juurtokaisla, järvikaisla, kaislakori, kaislamatto, kaislasara, korpikaisla, litteäkaisla, merikaisla, pallokaisla, papyruskaisla, ruskokaisla, sinikaisla, sädekaisla
Muut[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kaisla Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 251–252. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.