kaihtava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kaihtava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kaihtaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaihtava | kaihtavat |
| genetiivi | kaihtavan | kaihtavien (kaihtavain) |
| partitiivi | kaihtavaa | kaihtavia |
| akkusatiivi | kaihtava; kaihtavan | kaihtavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaihtavassa | kaihtavissa |
| elatiivi | kaihtavasta | kaihtavista |
| illatiivi | kaihtavaan | kaihtaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaihtavalla | kaihtavilla |
| ablatiivi | kaihtavalta | kaihtavilta |
| allatiivi | kaihtavalle | kaihtaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaihtavana | kaihtavina |
| translatiivi | kaihtavaksi | kaihtaviksi |
| abessiivi | kaihtavatta | kaihtavitta |
| instruktiivi | – | kaihtavin |
| komitatiivi | – | kaihtavine |