kaiho

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaiho (1)

  1. kaipuu, ikävä, haikea alakuloinen tunnetila

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑi̯ho/, [ˈkɑiɦo̞]
  • tavutus: kai‧ho

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaiho kaihot
genetiivi kaihon kaihojen
partitiivi kaihoa kaihoja
akkusatiivi kaiho;
kaihon
kaihot
sisäpaikallissijat
inessiivi kaihossa kaihoissa
elatiivi kaihosta kaihoista
illatiivi kaihoon kaihoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaiholla kaihoilla
ablatiivi kaiholta kaihoilta
allatiivi kaiholle kaihoille
muut sijamuodot
essiivi kaihona kaihoina
translatiivi kaihoksi kaihoiksi
abessiivi kaihotta kaihoitta
instruktiivi kaihoin
komitatiivi kaihoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaiho-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kaihomieli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaiho Kielitoimiston sanakirjassa
  • kaiho Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa