kadota

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kadota (74-F) (taivutus[luo])

  1. joutua kadoksiin, hävitä, hukkua
    Kaulaliinani on kadonnut.
  2. mennä tavoittamattomiin, mennä pois näkyvistä
    Hän katosi väkijoukkoon.
  3. menettää, huveta
    Olen etsimässä kadonnutta elämää.
  4. häipyä, poistua jostakin
    Kun sota syttyi, korona katosi uutisotsikoista.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑdot̪ɑˣ/
  • tavutus: ka‧do‧ta

Etymologia[muokkaa]

sanalla on vastineita itämerensuomalaisissa, saamelaisissa ja volgalaisissa kielissä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

katoamistemppu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kadota Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]