kabbala
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kabbala (12)
- (mytologia) juutalaiseen perimätietoon perustuva oppi, jossa Tooraa tulkitaan symbolisesti ja haetaan siitä salattua tietoa; myös tähän liittyvät vakiintuneet tulkinnat ja kirjallisuus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kabbala | kabbalat |
| genetiivi | kabbalan | kabbaloiden kabbaloitten (kabbalain) |
| partitiivi | kabbalaa | kabbaloita |
| akkusatiivi | kabbala; kabbalan |
kabbalat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kabbalassa | kabbaloissa |
| elatiivi | kabbalasta | kabbaloista |
| illatiivi | kabbalaan | kabbaloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kabbalalla | kabbaloilla |
| ablatiivi | kabbalalta | kabbaloilta |
| allatiivi | kabbalalle | kabbaloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kabbalana | kabbaloina |
| translatiivi | kabbalaksi | kabbaloiksi |
| abessiivi | kabbalatta | kabbaloitta |
| instruktiivi | – | kabbaloin |
| komitatiivi | – | kabbaloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kabbala- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kabbala Kielitoimiston sanakirjassa