kaanon

Suomi

Substantiivi

kaanon (6)

1. kirkon hyväksymät Raamatun pyhät kirjoitukset
2. (musiikki) tarkkaan jäljittelyyn pohjautuva sävellysmuoto
3. (kuvataide) ihmis- tai eläinruumiin ihanteelliset mittanormit

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kaanon	kaanonit
genetiivi	kaanonin	kaanonien kaanoneiden kaanoneitten (kaanonein)
partitiivi	kaanonia	kaanoneita kaanoneja
akkusatiivi	kaanon; kaanonin	kaanonit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	kaanonissa	kaanoneissa
elatiivi	kaanonista	kaanoneista
illatiivi	kaanoniin	kaanoneihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	kaanonilla	kaanoneilla
ablatiivi	kaanonilta	kaanoneilta
allatiivi	kaanonille	kaanoneille
Muut
essiivi	kaanonina	kaanoneina
translatiivi	kaanoniksi	kaanoneiksi
abessiivi	kaanonitta	kaanoneitta
instruktiivi	–	kaanonein
komitatiivi	–	kaanoneine- + omistusliite

Käännökset

hyväksytty kokoelma kirjoituksia

englanti: canon espanja:

ruotsi: kanon

sävellystyyppi

englanti: canon espanja: canon

ruotsi: kanon

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: kanoninen
• verbit: kanonisoida