kaanon
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaanon (6)
- (kristinusko) kirjoitukset, jotka jokin yleisesti arvossa pidetty kristillinen toimielin, varsinkin kirkolliskokous, on hyväksynyt Raamattuun kuuluviksi
- (musiikki) melodian toistaminen kaikuna; sama melodia aloitetaan eri aikoihin ja melodiat seuraavat toisiaan tietyn aikavälin etäisyydellä
- (kuvataide) ihanteellisina pidetyt ihmis- tai eläinruumiin mitat
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈkɑːnon]
Tavutus[muokkaa]
- tavutus: kaa‧non
Etymologia[muokkaa]
- samaa tarkoittavasta ruotsin kielen sanasta kanon < muinaisranskan sanasta canon < latinan sanasta canōn muinaiskreikan sanasta κανών (kanṓn, ’mittasauva’; ’vakio’)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaanon | kaanonit |
| genetiivi | kaanonin | kaanonien kaanoneiden kaanoneitten |
| partitiivi | kaanonia | kaanoneita kaanoneja |
| akkusatiivi | kaanon; kaanonin |
kaanonit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaanonissa | kaanoneissa |
| elatiivi | kaanonista | kaanoneista |
| illatiivi | kaanoniin | kaanoneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaanonilla | kaanoneilla |
| ablatiivi | kaanonilta | kaanoneilta |
| allatiivi | kaanonille | kaanoneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaanonina | kaanoneina |
| translatiivi | kaanoniksi | kaanoneiksi |
| abessiivi | kaanonitta | kaanoneitta |
| instruktiivi | – | kaanonein |
| komitatiivi | – | kaanoneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaanoni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: kanoninen
- verbit: kanonisoida