kaahailu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaahailu (2)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑːhɑi̯lu/
- tavutus: kaa‧hai‧lu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaahailu | kaahailut |
genetiivi | kaahailun | kaahailujen kaahailuiden kaahailuitten |
partitiivi | kaahailua | kaahailuita kaahailuja |
akkusatiivi | kaahailu; kaahailun |
kaahailut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaahailussa | kaahailuissa |
elatiivi | kaahailusta | kaahailuista |
illatiivi | kaahailuun | kaahailuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaahailulla | kaahailuilla |
ablatiivi | kaahailulta | kaahailuilta |
allatiivi | kaahailulle | kaahailuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaahailuna | kaahailuina |
translatiivi | kaahailuksi | kaahailuiksi |
abessiivi | kaahailutta | kaahailuitta |
instruktiivi | – | kaahailuin |
komitatiivi | – | kaahailuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaahailu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. kaahaileminen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kaahailu Kielitoimiston sanakirjassa