kävelevä
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kävelevä
- sellainen, joka kävelee, kävellen liikkuva
- Sisko odottaa joulupukilta kävelevää nukkea.
Etymologia[muokkaa]
- 1. partisiippi verbistä kävellä akt.
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Idiomit[muokkaa]
- kävelevä (jokin eloton esine/asia)
- ihmisestä jolla katsotaan oleva jonkin elottoman esineen/asian ominaisuus
- Eino on varsinainen kävelevä tietosanakirja.
- ihmisestä jolla katsotaan oleva jonkin elottoman esineen/asian ominaisuus
Verbi[muokkaa]
kävelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kävellä
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kävelevä | kävelevät |
genetiivi | kävelevän | kävelevien (käveleväin) |
partitiivi | kävelevää | käveleviä |
akkusatiivi | kävelevä; kävelevän | kävelevät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kävelevässä | kävelevissä |
elatiivi | kävelevästä | kävelevistä |
illatiivi | kävelevään | käveleviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kävelevällä | kävelevillä |
ablatiivi | kävelevältä | käveleviltä |
allatiivi | kävelevälle | käveleville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kävelevänä | kävelevinä |
translatiivi | käveleväksi | käveleviksi |
abessiivi | kävelevättä | kävelevittä |
instruktiivi | – | kävelevin |
komitatiivi | – | kävelevine |