käskijä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

käskijä (12)

  1. henkilö, joka käskee

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkæskijæ/
  • tavutus: käs‧ki‧jä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käskijä käskijät
genetiivi käskijän käskijöiden
käskijöitten
(käskijäin)
partitiivi käskijää käskijöitä
akkusatiivi käskijä;
käskijän
käskijät
sisäpaikallissijat
inessiivi käskijässä käskijöissä
elatiivi käskijästä käskijöistä
illatiivi käskijään käskijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi käskijällä käskijöillä
ablatiivi käskijältä käskijöiltä
allatiivi käskijälle käskijöille
muut sijamuodot
essiivi käskijänä käskijöinä
translatiivi käskijäksi käskijöiksi
abessiivi käskijättä käskijöittä
instruktiivi käskijöin
komitatiivi käskijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo käskijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]