käämintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

käämintä (9-J)

  1. käämin valmistus, käämitys

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkæːmint̪æ/
  • tavutus: kää‧min‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käämintä kääminnät
genetiivi kääminnän käämintöjen
(käämintäin)
partitiivi käämintää käämintöjä
akkusatiivi käämintä;
kääminnän 		kääminnät
sisäpaikallissijat
inessiivi kääminnässä kääminnöissä
elatiivi kääminnästä kääminnöistä
illatiivi käämintään käämintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kääminnällä kääminnöillä
ablatiivi kääminnältä kääminnöiltä
allatiivi kääminnälle kääminnöille
muut sijamuodot
essiivi käämintänä käämintöinä
translatiivi kääminnäksi kääminnöiksi
abessiivi kääminnättä kääminnöittä
instruktiivi – kääminnöin
komitatiivi – käämintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kääminnä-
vahva vartalo käämintä-
konsonantti-
vartalo 		-

Käännökset[muokkaa]

1. käämin valmisus

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=käämintä&oldid=4174927”