käämi

Suomi

Substantiivi

käämi (5)

1. (tekniikka) sama kuin kela

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	käämi	käämit
genetiivi	käämin	käämien (käämein)
partitiivi	käämiä	käämejä
akkusatiivi	käämi; käämin	käämit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	käämissä	käämeissä
elatiivi	käämistä	käämeistä
illatiivi	käämiin	käämeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	käämillä	käämeillä
ablatiivi	käämiltä	käämeiltä
allatiivi	käämille	käämeille
Muut
essiivi	kääminä	käämeinä
translatiivi	käämiksi	käämeiksi
abessiivi	käämittä	käämeittä
instruktiivi	–	käämein
komitatiivi	–	käämeine- + omistusliite

Käännökset

Kts. kela

Liittyvät sanat

• ensiökäämi
• käämilanka
• pitokäämi
• toisiokäämi
• vetokäämi

Johdokset

• substantiivit: käämitys
• verbit: käämiä