kääkkä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (halventava) vanha, raihnainen ihminen, rahjus
- kääpiöpinseri
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkæːkːæ/
- tavutus: kääk‧kä
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kääkkä | kääkät |
genetiivi | kääkän | kääkkien (kääkkäin) |
partitiivi | kääkkää | kääkkiä |
akkusatiivi | kääkkä; kääkän |
kääkät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kääkässä | kääkissä |
elatiivi | kääkästä | kääkistä |
illatiivi | kääkkään | kääkkiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kääkällä | kääkillä |
ablatiivi | kääkältä | kääkiltä |
allatiivi | kääkälle | kääkille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kääkkänä | kääkkinä |
translatiivi | kääkäksi | kääkiksi |
abessiivi | kääkättä | kääkittä |
instruktiivi | – | kääkin |
komitatiivi | – | kääkkine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kääkä- | |
vahva vartalo | kääkkä- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kääkkä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A