julkeus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

julkeus (40)[1]

  1. se, että on julkea

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi julkeus julkeudet
genetiivi julkeuden julkeuksien
partitiivi julkeutta julkeuksia
akkusatiivi julkeus; julkeuden julkeudet
Sisäpaikallissijat
inessiivi julkeudessa julkeuksissa
elatiivi julkeudesta julkeuksista
illatiivi julkeuteen julkeuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi julkeudella julkeuksilla
ablatiivi julkeudelta julkeuksilta
allatiivi julkeudelle julkeuksille
Muut
essiivi julkeutena julkeuksina
translatiivi julkeudeksi julkeuksiksi
abessiivi julkeudetta julkeuksitta
instruktiivi julkeuksin
komitatiivi julkeuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan julkea vartalosta julke- ja takaliitteestä -us

Käännökset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40