julkeus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

julkeus (40)[1]

  1. se, että on julkea

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjulkeus/ tai /ˈjulkeu̯s/
  • tavutus: jul‧ke‧us / jul‧keus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi julkeus julkeudet
genetiivi julkeuden julkeuksien
partitiivi julkeutta julkeuksia
akkusatiivi julkeus;
julkeuden
julkeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi julkeudessa julkeuksissa
elatiivi julkeudesta julkeuksista
illatiivi julkeuteen julkeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi julkeudella julkeuksilla
ablatiivi julkeudelta julkeuksilta
allatiivi julkeudelle julkeuksille
muut sijamuodot
essiivi julkeutena julkeuksina
translatiivi julkeudeksi julkeuksiksi
abessiivi julkeudetta julkeuksitta
instruktiivi julkeuksin
komitatiivi julkeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo julkeude-
vahva vartalo julkeute-
konsonantti-
vartalo
julkeut-

Etymologia[muokkaa]

sanan julkea vartalosta julke- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • julkeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40